Mr. täydellinen

Ikävä on maailman kamalimpia tunteita. Haluaisin vain huutaa ikävän pois sisältä. Minulla on valtavan ääretön ikävä Mr. täydellistä. Luulin jo että asiat oisivat paremmin, mutta taas itken ja odotan milloin Mr. täydellinen heittelee kiviä ikkunaani ja haluaa minut elämäänsä.

Voiko ihminen rakastua kuin kerran? Rakastin häntä kaikkine virheineen. Rakastin myös Mr. täydellisen virheitä ja rakastan edelleen. Miten tälläisen tunteen saa sammutettua. Tunnen niin paljon häntä kohtaan ja tuntuu kuin olisin tyhjä ihminen sisältä. Tunnen vihaa, ikävää ja ennen kaikkea rakkautta.

Olisimpa siskoni asemassa. Hän on aina niin täydellinen ja nyt hänellä on täydellinen parisuhdekkin. Yhteenmuutto edessä ja koko elämä tanssii ruusuilla. Olen kateellinen. Vihaan olla kateellinen.

Vituttaa.

Voi ei

Voi ei, heräsin Mysteerimiehen sängystä kun Mysteerimiehen vanhemmat yllättivät paikalle. En tiiä mitä ajattelisin, koska en tahdo Mysteerimieheltä mitään.

Kyllä se tästä.....

Ps. ikävä Kesäheilaa

Muistelmia osa 2

Kapteeni oli komea, kohtelias ja hyvä sängyssä. Ah! Kapteeni oli ihana. Kapteeni oli tarpeeksi pahapoika. Jotain jännittävää ja jotain turvallista. Tekstailtiin jatkuvasti. Kapteenikin oli intissä. Kävin Kapteenin luona sotkussa ja törmäsin Mysteerimieheen. Kapteenin kanssa oli kivaa ja Kapteeni suuteli hyvin. Kapteeni oli hetkellisesti ihana.

 En tiedä mihin juttu loppui, mutta jutun loppumisessa ei ollut mitään draamaa ja vuodatettuja kyyneliä niinkuin aikaisemmissa. Molemminpuoleinen kiinostus kai oli kuitenkin niin vähäistä että Kapteenin ja Annelin välit viilenivät ensiksi vain seksiin ja sitten sekin loppui. Satunnaisia panoja esimerkiksi juhannuksena Kapteenin kanssa oli, mutta niitäkän ei enää. Tavallaan ajattelen että olisikin... Kapteeni näyttää nykyään vielä paremmalle kuin ennen. Kapteeni on komeampi kuin koskaan ennen. Kapteeni olisi hyvä panokaveri. Ei tunteita ei draamaa, vain seksiä.

Muistelmia osa 1

Kalastaja-anneli kertaa kevään ja kesän saaliita seuraavissa postauksissa.

Mysteerimies oli mennyttä. Tajusin haluavani mysteerimiehestä vain lohtua ja etsin asioita missä hän muistutti Mr. täydellistä. Samanlaisia vaatteita, samanlaisia juttuja, jotain samaa. Samaa oli liikaa ja tajusin pitäväni vain niistä asioista mysteerimiehessä. Tarkoitukseni oli kummiskin etsiä uutta ja ihmeellistä niin homma ei toiminut ja kylmästi laitoin säädölle pisteen.

Aloin tapailla parhaan kaverini poikaystävän kaveria. Terveisiä kauniista ja rohkeista! Poika oli ihan Perusjamppa. Kahvittelimme aluksi harvakseltaan, mutta harvojen kertojen jälkeen huomasin olevani Perusjampan luona lähes joka ilta katsomassa elokuvia ja pussailemassa. Jamppa otti illalla todella lähelle kun kävimme nukkumaan, liian lähelle. Hyvä että sain henkeä kun jokainen raaja oli solmiutunut ympärilleni puristusotteella. Jamppa ei ollut kummoinen, mutta olipahan joku. Taas jouduin tilanteeseen, jossa uskottelin ihastumisen itselleni ja annoin Jampan hullaantua minuun. Sänkyyn emme kuitenkaan ikinä päätyneen nolon välikohtauksen takia. Kyllä siinä mietin mikä minussa on vikana ja enkö ole haluttava, mutta Jamppaa taisi vain jännittää. Tavallaan minua on jäänyt harmittamaan millaista se olisi ollut. Jännitys oli kadonnut muutenkin jutustamme ja tunsin vain velvollisuutta hengailla Jampan kanssa. Keksin myös tekosyitä miksi en pääse kyläilemään.

Juttu Jampan kanssa oli lopussa minun osaltani ja päädyin yläasteen ihastukseni kanssa sänkyyn baarista. Hävetti niin paljon etten uskaltanut kertoa asiasta Jampalle ja jätin kertomatta. Tiesinhän että tilanetta ei voisi korjata millään niin miksi satuttaisin kertomalla mitä tuli tehtyä. Kaduin mutta en katunut, olinhan ollut koko yhdeksännen luokan ihastunut vahinkooni.

Lopullisesti juttu Jampan kanssa päättyi kun tein lähes samoin kuin olin vain noin viikko aikaisemmin tehnyt, mutta tällä kertaa ei ollut tuntematon yläasteen ihastus vaan Jampan kaveri. AUTS! Se oli kuitenkin kivaa ja ihastuin Jampan kaveriin Kapteeniin.

Pitkästä aikaa ja edelleen rikkinäinen

Kalastaja-anneli on palannut ainakin muutaman tekstin verran. Palasin lukemaan nuo vaatimattomat kaksi ensimmäistä tekstiä, jotka kuulostivat todella kaukaisilta. Olisi hauskaa, jos olisin perannut kaikki kalat ja vuodattanut tunteeni tänne, sillä Kalastaja-annelin elämä on ollut aika ajoin yhtä kalajuttua. Toisaalta ihanaa ettei tyhmimpiä miesseikkailuitani ole ikuistettu tänne, mutta toisaalta olisi kiva lukea näin jälkikäteen mitä olenkaan ajatellut.

Olen edelleen rikkinäinen erosta Mr. täydellisen kanssa. Tavoitteenani on päästä vuodessa yli. Mr. täydellinen vaan oli niin täydellinen minulle, mutta Mr. täydellisellä on Miss.vituntäydellinen. PASKAT. Miss. vituntäydellinen ei ole ollenkaan minun rakkaan ihanan söpön komean täydellisen eksäni ihannenainen. En usko niin. No asiat ovat olleet pahemminkin ja vielä kuukaus tai kaksi sitten itkin lähes joka ilta Mr. täydellisen perään. Meillä oli seksisuhde sitten yritimme palata muutaman kerran yhteen mutta sain vain kylmää vettä niskaan. Sitten meillä oli taas seksisuhde kunnes Miss. vituntäydellinen astui kuvioihin.

Sinkkuelämääni on mahtunut miljoonittain rakkauttaensisilmäyksellä kohtaamisia ja nyttenkin voisin luetella liudan miehiä joiden kanssa haluaisin treffeille. On ollu myös miehiä joita en olisi uskonut tai jälkikäteen halunnut löytää lakanoideni välistä aamulla tai kömpiä häntä koipien välissä aamulla potemaan morkkista yhdenyönjutuista. Kun alkaa ajattelemaan asiaa tajuaa mitä kaikkea tyhmää sitä on tullut tehtyä.

Mutta mitä Annelin kalajuttuihin nyt tulee. Kesäheilani tekee paluuta. Vai tekeekö? En osaa edelleenkään päättää. Kesäheila on intissä, kuten mysteerimies toisesta tekstistäkin, joka tosiaan ei ole enää armeijassa, jätti tyttöystävänsä neuvoillani ja haluaa kovasti kahvitella seurassani. Mysteerimies on kuitenkin jo elettyä elämää! Kesäheilassa on jotain mikä vetoaa minuun. Joku siinä vain on. Aina sitä ei saa sanoiksi. Hän on kohtelias ja hyvätapainen, huumorintajuinen ja saa aina minut nauramaan. Mutta ei vaan silti sytytä niin että olisin valmis kehittämään kaukosuhteen Kesäheilan kanssa. Hän asuu liki kolmen tunnin ajomatkan päässä paikkakunnaltani, kotikaupungissani. Kai kaikki järjestyy ajallaan. Mutta kun mikään ei tunnu enää riittävän.

Tapahtuipa taasen

Eräs poika oli pyörinyt ajoittain mielessäni jo pidemmän aikaa seurustelusta huolimatta. No sitten tuli vaihdettua tekstiviesti tekstiviestin jälkeen. Perhosia oli vatsassa. Yöelämässä reittimme kohtasivat ja päädyimme samaan sänkyyn ja loppu on arvattavissa. Tämä poika on intissä, joten lomia oli vain muutama päivä. Hengailimme päivät ja yöt yhdessä, kunnes velvollisuudet taas odottivat häntä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta poika oli aivan ihastunut minuun. En kestänyt kokoaikaista lässyttämistä ja söpöstelyä, ei nyt! Erehdyksestä viisastuneena pyysyn hieman omaa aikaa ja yksinäisimpinä hetkinä ajatukseni taas muuttuivat sinne lämpimämpään suuntaan. Mikä on, kun ei osaa päättää?
  No viime päivinä olen viettänyt hyvinkin tiiviisti elämääni sotilaskodissa keskellä vihreiden miesten (siellä tuntee testosteronin). Voisin melkein myöntää, että olen koukussa häneen. MUTTA voi ei, taas heitti elämä volttia. Entisen poikaystäväni oli tarkoitus tuoda tavaroitaan huomis aamuna minulle, ja toki pyysin kahvillekkin, mikäli häntä kiinostaisi keskustella. Keskustelemaan hän ei ollut valmis. Ehdotus oli aivan muu, tai no kai sitä joissain piireissä päiväkahveiksikin kutsutaan.

Ensimmäinen

Elämä voi välillä laittaa ihmisen miettimään. Miettimään mitä elämältä ehkä haluaisi. Joskus elämän valinnat ovat vaikeita, kun ei itsekkään osaa päättää mitä oikeasti haluaa ja mitä ei. Minun elämäni päätti ottaa aivan uuden suunnan. Suunnan jonnekkin, jonka määränpäätä ei ole kirjoitettu.

Olen viimeisiä lukio päiviä suorittava nuori nainen. Elän hyvinkin pienessä ja osakseen sisäsiittoisessa kaupungissa kaukana kaikesta. Pienet piirit monesti vain vaikeuttaa asioita (tästä tulette kuulemaan). Erosin vastikään pitkäaikaisesta poikaystävästäni (uskon että tästäkin tulette kuulemaan). Ensin olo oli jätetympi kuin ikinä olisin voinut kuvitella, mutta pian paketillisen nessuja jälkeen tajusin eron ainoaksi ja oikeaksi ratkaisuksi (olen niin hyvä vatvomaan menneitä, että olisi ihme jos tästä ette kuulisi enää sanaakaan). Tajusin että nyt haluan jotain uutta, uuden suunnan. Vähän villihköä sinkkuelämää ja täydellistä vapautta.

Aloitan tämän blogin kirjottamisen omaksi ilokseni päiväkirjana ja vuodatus paikkana, jossa kaikki KALASTAJA-ANNELIN verkkoihin jääneet kalat perataan varsin perusteellisesti.