Elämä voi välillä laittaa ihmisen miettimään. Miettimään mitä elämältä ehkä haluaisi. Joskus elämän valinnat ovat vaikeita, kun ei itsekkään osaa päättää mitä oikeasti haluaa ja mitä ei. Minun elämäni päätti ottaa aivan uuden suunnan. Suunnan jonnekkin, jonka määränpäätä ei ole kirjoitettu.
Olen viimeisiä lukio päiviä suorittava nuori nainen. Elän hyvinkin pienessä ja osakseen sisäsiittoisessa kaupungissa kaukana kaikesta. Pienet piirit monesti vain vaikeuttaa asioita (tästä tulette kuulemaan). Erosin vastikään pitkäaikaisesta poikaystävästäni (uskon että tästäkin tulette kuulemaan). Ensin olo oli jätetympi kuin ikinä olisin voinut kuvitella, mutta pian paketillisen nessuja jälkeen tajusin eron ainoaksi ja oikeaksi ratkaisuksi (olen niin hyvä vatvomaan menneitä, että olisi ihme jos tästä ette kuulisi enää sanaakaan). Tajusin että nyt haluan jotain uutta, uuden suunnan. Vähän villihköä sinkkuelämää ja täydellistä vapautta.
Aloitan tämän blogin kirjottamisen omaksi ilokseni päiväkirjana ja vuodatus paikkana, jossa kaikki KALASTAJA-ANNELIN verkkoihin jääneet kalat perataan varsin perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti