Eräs poika oli pyörinyt ajoittain mielessäni jo pidemmän aikaa seurustelusta huolimatta. No sitten tuli vaihdettua tekstiviesti tekstiviestin jälkeen. Perhosia oli vatsassa. Yöelämässä reittimme kohtasivat ja päädyimme samaan sänkyyn ja loppu on arvattavissa. Tämä poika on intissä, joten lomia oli vain muutama päivä. Hengailimme päivät ja yöt yhdessä, kunnes velvollisuudet taas odottivat häntä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta poika oli aivan ihastunut minuun. En kestänyt kokoaikaista lässyttämistä ja söpöstelyä, ei nyt! Erehdyksestä viisastuneena pyysyn hieman omaa aikaa ja yksinäisimpinä hetkinä ajatukseni taas muuttuivat sinne lämpimämpään suuntaan. Mikä on, kun ei osaa päättää?
No viime päivinä olen viettänyt hyvinkin tiiviisti elämääni sotilaskodissa keskellä vihreiden miesten (siellä tuntee testosteronin). Voisin melkein myöntää, että olen koukussa häneen. MUTTA voi ei, taas heitti elämä volttia. Entisen poikaystäväni oli tarkoitus tuoda tavaroitaan huomis aamuna minulle, ja toki pyysin kahvillekkin, mikäli häntä kiinostaisi keskustella. Keskustelemaan hän ei ollut valmis. Ehdotus oli aivan muu, tai no kai sitä joissain piireissä päiväkahveiksikin kutsutaan.
