Muistelmia osa 1

Kalastaja-anneli kertaa kevään ja kesän saaliita seuraavissa postauksissa.

Mysteerimies oli mennyttä. Tajusin haluavani mysteerimiehestä vain lohtua ja etsin asioita missä hän muistutti Mr. täydellistä. Samanlaisia vaatteita, samanlaisia juttuja, jotain samaa. Samaa oli liikaa ja tajusin pitäväni vain niistä asioista mysteerimiehessä. Tarkoitukseni oli kummiskin etsiä uutta ja ihmeellistä niin homma ei toiminut ja kylmästi laitoin säädölle pisteen.

Aloin tapailla parhaan kaverini poikaystävän kaveria. Terveisiä kauniista ja rohkeista! Poika oli ihan Perusjamppa. Kahvittelimme aluksi harvakseltaan, mutta harvojen kertojen jälkeen huomasin olevani Perusjampan luona lähes joka ilta katsomassa elokuvia ja pussailemassa. Jamppa otti illalla todella lähelle kun kävimme nukkumaan, liian lähelle. Hyvä että sain henkeä kun jokainen raaja oli solmiutunut ympärilleni puristusotteella. Jamppa ei ollut kummoinen, mutta olipahan joku. Taas jouduin tilanteeseen, jossa uskottelin ihastumisen itselleni ja annoin Jampan hullaantua minuun. Sänkyyn emme kuitenkaan ikinä päätyneen nolon välikohtauksen takia. Kyllä siinä mietin mikä minussa on vikana ja enkö ole haluttava, mutta Jamppaa taisi vain jännittää. Tavallaan minua on jäänyt harmittamaan millaista se olisi ollut. Jännitys oli kadonnut muutenkin jutustamme ja tunsin vain velvollisuutta hengailla Jampan kanssa. Keksin myös tekosyitä miksi en pääse kyläilemään.

Juttu Jampan kanssa oli lopussa minun osaltani ja päädyin yläasteen ihastukseni kanssa sänkyyn baarista. Hävetti niin paljon etten uskaltanut kertoa asiasta Jampalle ja jätin kertomatta. Tiesinhän että tilanetta ei voisi korjata millään niin miksi satuttaisin kertomalla mitä tuli tehtyä. Kaduin mutta en katunut, olinhan ollut koko yhdeksännen luokan ihastunut vahinkooni.

Lopullisesti juttu Jampan kanssa päättyi kun tein lähes samoin kuin olin vain noin viikko aikaisemmin tehnyt, mutta tällä kertaa ei ollut tuntematon yläasteen ihastus vaan Jampan kaveri. AUTS! Se oli kuitenkin kivaa ja ihastuin Jampan kaveriin Kapteeniin.

Pitkästä aikaa ja edelleen rikkinäinen

Kalastaja-anneli on palannut ainakin muutaman tekstin verran. Palasin lukemaan nuo vaatimattomat kaksi ensimmäistä tekstiä, jotka kuulostivat todella kaukaisilta. Olisi hauskaa, jos olisin perannut kaikki kalat ja vuodattanut tunteeni tänne, sillä Kalastaja-annelin elämä on ollut aika ajoin yhtä kalajuttua. Toisaalta ihanaa ettei tyhmimpiä miesseikkailuitani ole ikuistettu tänne, mutta toisaalta olisi kiva lukea näin jälkikäteen mitä olenkaan ajatellut.

Olen edelleen rikkinäinen erosta Mr. täydellisen kanssa. Tavoitteenani on päästä vuodessa yli. Mr. täydellinen vaan oli niin täydellinen minulle, mutta Mr. täydellisellä on Miss.vituntäydellinen. PASKAT. Miss. vituntäydellinen ei ole ollenkaan minun rakkaan ihanan söpön komean täydellisen eksäni ihannenainen. En usko niin. No asiat ovat olleet pahemminkin ja vielä kuukaus tai kaksi sitten itkin lähes joka ilta Mr. täydellisen perään. Meillä oli seksisuhde sitten yritimme palata muutaman kerran yhteen mutta sain vain kylmää vettä niskaan. Sitten meillä oli taas seksisuhde kunnes Miss. vituntäydellinen astui kuvioihin.

Sinkkuelämääni on mahtunut miljoonittain rakkauttaensisilmäyksellä kohtaamisia ja nyttenkin voisin luetella liudan miehiä joiden kanssa haluaisin treffeille. On ollu myös miehiä joita en olisi uskonut tai jälkikäteen halunnut löytää lakanoideni välistä aamulla tai kömpiä häntä koipien välissä aamulla potemaan morkkista yhdenyönjutuista. Kun alkaa ajattelemaan asiaa tajuaa mitä kaikkea tyhmää sitä on tullut tehtyä.

Mutta mitä Annelin kalajuttuihin nyt tulee. Kesäheilani tekee paluuta. Vai tekeekö? En osaa edelleenkään päättää. Kesäheila on intissä, kuten mysteerimies toisesta tekstistäkin, joka tosiaan ei ole enää armeijassa, jätti tyttöystävänsä neuvoillani ja haluaa kovasti kahvitella seurassani. Mysteerimies on kuitenkin jo elettyä elämää! Kesäheilassa on jotain mikä vetoaa minuun. Joku siinä vain on. Aina sitä ei saa sanoiksi. Hän on kohtelias ja hyvätapainen, huumorintajuinen ja saa aina minut nauramaan. Mutta ei vaan silti sytytä niin että olisin valmis kehittämään kaukosuhteen Kesäheilan kanssa. Hän asuu liki kolmen tunnin ajomatkan päässä paikkakunnaltani, kotikaupungissani. Kai kaikki järjestyy ajallaan. Mutta kun mikään ei tunnu enää riittävän.